Emäntä ei hirveästi tykännyt, kun keksin kiivetä sähkötolppaan. Minut kiskottiin hihnasta takaisin maankamaralle. Se tolppa oli tosi lupaavasti pellon laidassa, kuin tehty kissojen kiipeilypuuksi. Lauantaina keksin tuija-aidan vierestä jotain mielenkiintoista ja aloin vetää sinnepäin. Äkkiä sieltä lähti pinkomaan teini-ikäinen kettu, ja minä lähdin salamana perään. Olin tyrmistynyt kun ihminen ei päästänytkään flexistä irti. Joskus saan jahdata lintuja ja jänöstä flexi perässä kolisten. Minä olen kuulemma kettujen saaliseläin eikä päinvastoin. Sitten seurasi urputusta siitä, että talon entiset kissat eivät ikinä jahdanneet kettuja tai jäniksiä, ja olivat loistavia hiirestäjiä ja myyrästäjiä. Minun pitäisi pitäytyä lajityypillisissä kohteissa. Ihminen huokaili, että seuraavaksi koitan varmaan hyökätä hirven tai peuran kimppuun.
Eilen koitti sitten kotiinpaluu. Ilahdutin ihmistä hyppäämällä raapimispuuta apuna käyttäen katonrajaan kaakeliuunin päälle. Tämä on yli satavuotias möhkäle ja nykyisiä uuneja korkeampi, joten sen päällistä eivät eräät ylety siivomaan. Minä päätinkin kuopsutella ylhäällä oikein kunnolla. Joku ei ilahtunut maahan putoavasta moskasta mm. todella isoja ja mustia "villakoiria" ja muuta todella inhaa kamaa. Sainpahan myös likastettua itseni kunnolla, niin ja vähän tuli noettua turkkiakin. Tämä olikin uusi ja kiinnostava paikka.