tiistai 28. kesäkuuta 2016

Vähemmän järkevää toimintaa



Juhannus meni mukavasti mailla. Pääsin paljon ulkoilemaan ja kelitkin olivat
mahtavat. Sunnuntaina oli niin lämmin, että läähätin pariin otteeseen suu auki pellolla perhosten jahtauksen lomassa. Sitten alkoi vähän laiskottaa, ja mätkäisin itseni pariin otteeseen makuuasentoon ulkona.

Emäntä ei hirveästi tykännyt, kun keksin kiivetä sähkötolppaan. Minut kiskottiin hihnasta takaisin maankamaralle. Se tolppa oli tosi lupaavasti pellon laidassa, kuin tehty kissojen kiipeilypuuksi. Lauantaina keksin tuija-aidan vierestä jotain mielenkiintoista ja aloin vetää sinnepäin. Äkkiä sieltä lähti pinkomaan teini-ikäinen kettu, ja minä lähdin salamana perään. Olin tyrmistynyt kun ihminen ei päästänytkään flexistä irti. Joskus saan jahdata lintuja ja jänöstä flexi perässä kolisten. Minä olen kuulemma kettujen saaliseläin eikä päinvastoin. Sitten seurasi urputusta siitä, että talon entiset kissat eivät ikinä jahdanneet kettuja tai jäniksiä, ja olivat loistavia hiirestäjiä ja myyrästäjiä. Minun pitäisi pitäytyä lajityypillisissä kohteissa. Ihminen huokaili, että seuraavaksi koitan varmaan hyökätä hirven tai peuran kimppuun.

Eilen koitti sitten kotiinpaluu. Ilahdutin ihmistä hyppäämällä raapimispuuta apuna käyttäen katonrajaan kaakeliuunin päälle. Tämä on yli satavuotias möhkäle ja nykyisiä uuneja korkeampi, joten sen päällistä eivät eräät ylety siivomaan. Minä päätinkin kuopsutella ylhäällä oikein kunnolla. Joku ei  ilahtunut maahan putoavasta moskasta mm. todella isoja ja mustia "villakoiria" ja muuta todella inhaa kamaa. Sainpahan  myös likastettua itseni kunnolla, niin ja vähän tuli noettua turkkiakin. Tämä olikin uusi ja kiinnostava paikka.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Palloilua ja lapsosia

Päivitykset ovat jääneet vähille. Ihminen on ollut nyt paljon kotona ja tulee kotiin normaalia aikaisemmin. Periaatteessa hyvä, mutta sitten se on vääntänyt töllön päälle ja rojahtunut sohvalle, jossa onkin sitten viihtynyt seuraavan vuorokauden puolelle. Mustakin on kiva löhötä sohvalla vieressä, mutta 15.30 alkava laiskottelu, joka kestää tollaset 10 tuntia on vähän liikaa. Saan kyllä rapsutuksia ja katson itsekin vähän aikaa pallon perässä kirmailevia miehiä, mutta välillä menee hermo ja kannan itse leluja ihmiselle heitettäväksi.

Sitten minulle vielä annettiin uusi lempparinimi: pikku Pogba. Siellä on kuulemma joku hemmo, joka kaivaa pitkillä ja joustavilla jaloillaan pallon paikasta kuin paikasta ja omaa niin vikkelät jalat, ettei pysty sanomaan montako jalkaa vilistää alla. Vähän kuin mustekala. Ihminen väittää sen täsmäävään myös hyvin minuun.

Läskitysprojektini etenee myös lupaavampaan suuntaan. Strateginen  painoni oli viimeksi 3 628 grammaa. Tässä on yli 100 gramman lisäys edellisen viikon punnituslukemaan. Implantin rauhoittava vaikutus alkoi näkyä vasta 16 vrk kuluttua sen otosta. Ruokahalu on lisääntynyt jonkun verran, mutten edelleenkään ole mikään superimuri. Tällä hetkellä mennään liha- ja penturuokavaliolla. Ihminen yritti tarjota taas kanaa, joka oli sotkettu fisuun, mutta en tietenkään suostu moista moskaa syömään! Luultavasti implantin ja sitä seuranneen ruokahaluttomuuden takia turkkini meni myös huonoon kuntoon. Nyt karvapeite on alkanut saada kiiltoaan takaisiin.


Pennut 3-viikkoisina, kuva: Tero ja Minna
Ihminen kävi ystävänsä kanssa Lahdessa katsastamassa jälkikasvua. Minä en taaskaan päässyt mukaan, koska pentujeni emo kuulemma voisi repiä isukin kappaleiksi. Mikä vääryys. Pitäisikö valittaa Euroopan kissojen oikeuksien tuomioistuimeen.

Pennut olivat ylisulosia pieniä energiapakkauksia. Erityisesti sinisellä tytöllä riitti virtaa. Pennuilla oli hieno iso leikkikehä. Samba-emo oli vieraille oikein ystävällinen. Kuvia ei yritetty vakavissan ottaa, vaan päätettiin keskittyä ihanien lämpien pikkuisten karvakasojen paijaamiseen. Ihminen sai mukaansa hienon lahjan, josta enemmän kun saadaan kuvattua.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Söpötystä ja kolleilua

Ylpeänä esittelen kauniit pentuni



Lahdessa vilistää melkoisia söpöläisiä. Samban ja minun pennuillani on nyt viralliset nimet. Nettesin Iotake Tatanka riistapoika ja sininen tyttö on Mni Wakan Cante. Pennut kehittyvät kovaa vauhtia.

Itse saisin kuulemma rauhoittua. Implantti on voimistanut levotanta käytöstä ja yleistä kolleilua. Lisäksi en syö sitäkään vähää mitä tätä ennen. Implantin otosta on nyt yli viikko ja ihminen odottaa kovasti, että alkaisi tehota. Ravaan ympäri kämppää sekä laulelen normaalia enemmän. Ennen en juurikaan kolleilut, nyt kyllä. Joku valittaa ettei pysty aamuisin nukkumaan kun on häirikkö kimpussa.